Kiusaaminen nuorten keskuudessa
Hei Rakkaat ystävät!
Minä olen nytten siinä tilanteessa taas, etten tiedä mitä tehdä. Jälleen kerran... Arttu toivoi, että kirjoitan blogiin, jotta kaikki tietävät, mitä tapahtuu. Niin minä sitten teen...
Hirveästi ollaan tykätty asua perheen kanssa täällä Pellossa. Ainut iso huolenaihe on se, että meidän Arttu-poikaa kiusataan koulussa. Poika on petrannut koulussa todella paljon. Oppiaineista on tullut älyttömän hyvät arvosanat. Mutta äitinä on todella kivuliasta ja tuskallista nähdä peruspirtsakka poika, joka on avoin ja iloinen asioista... joka kertoo hyvin useasti koulusta tultuaan, että taas on kiusattu.
Poika lähtee aamulla kotoa toiveikkaana ja pirteänä. Hän haluaa saada ystäviä ja on innoissaan, että saa oppia uutta. Häntä aina jännittää, mitä uutta koulussa tulee... mutta tämä kiusaaminen aiheuttaa paljon harmia hänelle.
Minun mielestäni lasten ei tarvitse miettiä kotona tällaisia asioita: mitä ne tällä kertaa keksii minun pään menoksi, mistä löydän reppuni tällä kertaa, mitä uskallan sanoa, miten osaan olla, ettei kiusaajille tule uutta aihetta kiusata...
Artulla ei ole ollut muutenkaan mitenkään helppo elämä takana päin, vaan hän on pettynyt niin moniin asioihin, saanut kokea paljon. Eikä tämä koulukiusaaminen vahvista häntä ihmisenä...
Kaikkein pettynein olen siitä, että minä olen aiheuttanut omalta osaltani sitä kiusaamisen aihetta. Uutena kiusaajat ovat keksineet pilkata häntä Whatsapp-ryhmässä... Ja jutun aiheena käyttävät meidän Pellon Helmen sivuilta videoita, joita ollaan otettu ja joissa poika on omana itsenään kertonut kalareissusta ja toivottanut hyvää uutta vuotta... Mielestäni toiselle nauraminen ja pilkkaaminen kertoo siitä, että kiusaajilla on itsellään paha olla ja he purkavat huonoa oloaan toiseen... Pitäisikö niille lapsille keksiä jokin tuki, että he voisivat avata omia lukkojaan ja käsitellä asioitaan ammattilaisten kanssa. Jos heillä on paha olla, ei tarvitse aiheuttaa toisille samaa...
Juteltiin aiheesta Artun kanssa, eikä hän todellakaan aio olla jatkossakaan videoista pois. Hän ei rupea häpeämään itseään, koska ei ole mitään syytä. Videoiden teko on hänestä mukavaa.
Minä tiedän, että meidän lapsemme eivät koskaan rupea kiusaamaan ketään, koska heille on opetettu, ettei niin saa tehdä. Lisäksi jutellaan asioista avoimesti. Minä niin toivoisin, että muissakin perheissä tehtäisiin samoin... Kerrottaisiin mitä kiusaamisesta seuraa, miten harmilliset seuraukset siitä voi tulla. Lapsuudesta ja kouluiästä pitäisi nauttia, eikä sen pidä olla suorittamista ja pelkoa täynnä. Te kiusaajat, miettikää miltä teistä tuntuisi, jos teille tehtäisiin samoin... miettikää, jos olisitte yksin ja joka päivä teitä kiusattaisiin, pilkattaisiin... Helppohan sitä on rellestää, kun esittää kovaa ja osaa puhua itsensä pois kaikista tilanteista. Itse asiassa se on aika heikkoa. Jos osaat kiusata, opettelepa myös kantamaan vastuuta siitä. Mutta, jos kiusaatte ja sitten esitätte, ettette ole tehneet mitään, olette melkoisia pelkureita.
Arttu halusi kirjoittaa myös omia ajatuksiaan asiasta: Hei, minä olen Arttu ja tässä blogissa on jo kerrottu, mitä on tapahtunut... Ja kaikki mitä kerrotaan, on totta. Minua kiusataan koulussa aika paljon, vaikka olen vain oma itseni koulussa. Varmaan ne, jotka kiusaavat ja puhuvat toisen selän takana pahaa, ovat kateellisia, kuinka hyvä olen koulussa. Saan hyviä arvosanoja ja kaikki menee hyvin. Olen todella varma, että minulla tulee olemaan hyvä tulevaisuus lukiossa, kun saan hyviä arvosanoja.
Kun minua kiusataan, se tuntuu pahalle, mutta minulla on aivan mahtava perhe joka tukee minua kaikissa asioissa. Minun käy vähän sääliksi niitä, jotka kiusaavat, koska heillä ei varmaan ole muuta elämää, tai heillä on jotkin asiat itsellänsä huonosti. Minusta kaikkien kiusaajien kannattaisi miettiä, että hei, miltä kiusatusta tuntuu. Minä tunnen jonkin aikaa surua, mutta heti kun pääsen kotiin, on heti parempi tunne, koska tiedän että perhe tukee minua. Äiti, isä, veljet ja sisko tukevat minua joka hetki. Se tuntuu hyvälle. Minä sanon, että jos sinua kiusataan, nokka ylös ja mieti vain, miten hyvin itselläsi on asiat. Ja mieti myös sitä, miten kiusaajalla on asiat. Jos kiusaajalla on huonosti omat asiat, hän vain haluaa purkaa sen toiseen. Tämä blogi on minun mielestäni sekä kiusaajille että kiusatuille. Ja jos tämä blogi menee jonnekin niin, että se leviää ja sille nauretaan, aivan sama. Minä olen jo kokenut niin paljon kiusaamista, että minä ymmärrän, että pitää vain miettiä, miten hyvin itselläsi menee ja missä olet itse hyvä. Myös se, että miettii oman päämääränsä minne tähtää ja ajattelee, että mitäs minua kiinnostaa, kun minua kiusataan, kun olen niin hyvä asioissa ja löydän oman päämääräni. Vielä se, että kiusattu tietää, että hän voi puhua kiusaamisesta aikuisille ja perheelleen. Se on hyvä ohje kiusatulle. Ja ohje kiusaajalle, että mieti, miltä toisesta tuntuu, ennen kuin kiusaat. Ja myös, jos omat asiat on niin huonosti, että se on pakko purkaa johonkin, mene vaikka purkamaan ne jonnekin itseksesi, äläkä muihin.
Minä olen nytten siinä tilanteessa taas, etten tiedä mitä tehdä. Jälleen kerran... Arttu toivoi, että kirjoitan blogiin, jotta kaikki tietävät, mitä tapahtuu. Niin minä sitten teen...
Hirveästi ollaan tykätty asua perheen kanssa täällä Pellossa. Ainut iso huolenaihe on se, että meidän Arttu-poikaa kiusataan koulussa. Poika on petrannut koulussa todella paljon. Oppiaineista on tullut älyttömän hyvät arvosanat. Mutta äitinä on todella kivuliasta ja tuskallista nähdä peruspirtsakka poika, joka on avoin ja iloinen asioista... joka kertoo hyvin useasti koulusta tultuaan, että taas on kiusattu.
Poika lähtee aamulla kotoa toiveikkaana ja pirteänä. Hän haluaa saada ystäviä ja on innoissaan, että saa oppia uutta. Häntä aina jännittää, mitä uutta koulussa tulee... mutta tämä kiusaaminen aiheuttaa paljon harmia hänelle.
Minun mielestäni lasten ei tarvitse miettiä kotona tällaisia asioita: mitä ne tällä kertaa keksii minun pään menoksi, mistä löydän reppuni tällä kertaa, mitä uskallan sanoa, miten osaan olla, ettei kiusaajille tule uutta aihetta kiusata...
Artulla ei ole ollut muutenkaan mitenkään helppo elämä takana päin, vaan hän on pettynyt niin moniin asioihin, saanut kokea paljon. Eikä tämä koulukiusaaminen vahvista häntä ihmisenä...
Kaikkein pettynein olen siitä, että minä olen aiheuttanut omalta osaltani sitä kiusaamisen aihetta. Uutena kiusaajat ovat keksineet pilkata häntä Whatsapp-ryhmässä... Ja jutun aiheena käyttävät meidän Pellon Helmen sivuilta videoita, joita ollaan otettu ja joissa poika on omana itsenään kertonut kalareissusta ja toivottanut hyvää uutta vuotta... Mielestäni toiselle nauraminen ja pilkkaaminen kertoo siitä, että kiusaajilla on itsellään paha olla ja he purkavat huonoa oloaan toiseen... Pitäisikö niille lapsille keksiä jokin tuki, että he voisivat avata omia lukkojaan ja käsitellä asioitaan ammattilaisten kanssa. Jos heillä on paha olla, ei tarvitse aiheuttaa toisille samaa...
Juteltiin aiheesta Artun kanssa, eikä hän todellakaan aio olla jatkossakaan videoista pois. Hän ei rupea häpeämään itseään, koska ei ole mitään syytä. Videoiden teko on hänestä mukavaa.
Minä tiedän, että meidän lapsemme eivät koskaan rupea kiusaamaan ketään, koska heille on opetettu, ettei niin saa tehdä. Lisäksi jutellaan asioista avoimesti. Minä niin toivoisin, että muissakin perheissä tehtäisiin samoin... Kerrottaisiin mitä kiusaamisesta seuraa, miten harmilliset seuraukset siitä voi tulla. Lapsuudesta ja kouluiästä pitäisi nauttia, eikä sen pidä olla suorittamista ja pelkoa täynnä. Te kiusaajat, miettikää miltä teistä tuntuisi, jos teille tehtäisiin samoin... miettikää, jos olisitte yksin ja joka päivä teitä kiusattaisiin, pilkattaisiin... Helppohan sitä on rellestää, kun esittää kovaa ja osaa puhua itsensä pois kaikista tilanteista. Itse asiassa se on aika heikkoa. Jos osaat kiusata, opettelepa myös kantamaan vastuuta siitä. Mutta, jos kiusaatte ja sitten esitätte, ettette ole tehneet mitään, olette melkoisia pelkureita.
Arttu halusi kirjoittaa myös omia ajatuksiaan asiasta: Hei, minä olen Arttu ja tässä blogissa on jo kerrottu, mitä on tapahtunut... Ja kaikki mitä kerrotaan, on totta. Minua kiusataan koulussa aika paljon, vaikka olen vain oma itseni koulussa. Varmaan ne, jotka kiusaavat ja puhuvat toisen selän takana pahaa, ovat kateellisia, kuinka hyvä olen koulussa. Saan hyviä arvosanoja ja kaikki menee hyvin. Olen todella varma, että minulla tulee olemaan hyvä tulevaisuus lukiossa, kun saan hyviä arvosanoja.
Kun minua kiusataan, se tuntuu pahalle, mutta minulla on aivan mahtava perhe joka tukee minua kaikissa asioissa. Minun käy vähän sääliksi niitä, jotka kiusaavat, koska heillä ei varmaan ole muuta elämää, tai heillä on jotkin asiat itsellänsä huonosti. Minusta kaikkien kiusaajien kannattaisi miettiä, että hei, miltä kiusatusta tuntuu. Minä tunnen jonkin aikaa surua, mutta heti kun pääsen kotiin, on heti parempi tunne, koska tiedän että perhe tukee minua. Äiti, isä, veljet ja sisko tukevat minua joka hetki. Se tuntuu hyvälle. Minä sanon, että jos sinua kiusataan, nokka ylös ja mieti vain, miten hyvin itselläsi on asiat. Ja mieti myös sitä, miten kiusaajalla on asiat. Jos kiusaajalla on huonosti omat asiat, hän vain haluaa purkaa sen toiseen. Tämä blogi on minun mielestäni sekä kiusaajille että kiusatuille. Ja jos tämä blogi menee jonnekin niin, että se leviää ja sille nauretaan, aivan sama. Minä olen jo kokenut niin paljon kiusaamista, että minä ymmärrän, että pitää vain miettiä, miten hyvin itselläsi menee ja missä olet itse hyvä. Myös se, että miettii oman päämääränsä minne tähtää ja ajattelee, että mitäs minua kiinnostaa, kun minua kiusataan, kun olen niin hyvä asioissa ja löydän oman päämääräni. Vielä se, että kiusattu tietää, että hän voi puhua kiusaamisesta aikuisille ja perheelleen. Se on hyvä ohje kiusatulle. Ja ohje kiusaajalle, että mieti, miltä toisesta tuntuu, ennen kuin kiusaat. Ja myös, jos omat asiat on niin huonosti, että se on pakko purkaa johonkin, mene vaikka purkamaan ne jonnekin itseksesi, äläkä muihin.
Kommentit
Lähetä kommentti